Tämän kirjoituksen perusteena on 2012 julkaistu kirjallisuuskatsaus, jossa hakujen tuloksena saatiin 3452 tutkimusartikkelia. Näistä artikkeleista otsikon perusteella valittiin 133, joiden tiivistelmät luettiin. Tiivistelmien perusteella lopulliseksi aineistoksi valikoitui 12 artikkelia. Yleisin syy hylkäämiselle oli artikkelin aihealue, joka ei tuottanut vastausta esitettyyn tutkimuskysymykseen. Hylätyt artikkelit käsittelivät useimmin surua, ei niinkään elämän loppuvaiheen hoitoa.
Artikkelin mukaan sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistöjen edustajien riski sairastua esimerkiksi tiettyihin syöpiin on kasvanut, mikä johtuu osaltaan mm. naisten lapsettomuudesta. Toisena selittävänä tekijänä katsauksessa nostetaan esiin tupakointi sekä alkoholin käyttö, joka nähdään seurauksena homofobian sekä syrjinnän aiheuttamasta stressistä. On myös huomioitava se että tulevaisuuden vanhusväestössä myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajien määrä kasvaa, mikä edellyttää heidän tilanteensa tunnistamista, huomioimista ja mielestäni myös hyväksymistä.
Syrjinnän pelko viivästyttää joissain tapauksissa hoitoon hakeutumista LGBT-väestön keskuudessa. Hoitavan henkilöstön asenteiden merkitys korostuukin tässä väestöryhmässä hoidon onnistumista tarkastellessa. Katsauksen mukaan etenkin homoseksuaalit ovat huolestuneita uskontoihin liittyvien saattohoidon tuottajien vihamielisistä asenteista. Kirjallisuudessa on näyttöä seksuaalisen suuntauksen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä, joten ihan tuulesta temmattuja eivät huolet ole. Toisaalta taas lesboista ne, jotka olivat avoimia seksuaalisen suuntautumisensa suhteen, kokivat saaneensa hoitavalta taholta enemmän tukea verrattuna niihin, jotka eivät keskustelleet suuntauksestaan hoitavan henkilöstön kanssa. Miten pitkälle tähän vaikuttaa se, että naisten väliset suhteet näyttävät olevan yleisesti hyväksyttävämpiä kuin miesten väliset, on epäselvää.
Jotta sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistöjen saattohoitoa voidaan kehittää, tarvitaan ennen kaikkea lisää tutkittua tietoa aiheesta. Esimerkiksi transsukupuolisten henkilöiden osalta tietoa ei ole nähtävästi lainkaan, katsauksen aineistossakaan ei ollut yhtään tutkimusartikkelia tämän väestöryhmän osalta. Saattohoitoa tarjoavaa henkilöstölle tulisi tarjota koulutusta aiheesta, mikä vähentäisi mahdollisia ennakkoluuloja ja vahvistaisi avointa keskustelua. Sen lisäksi partnerien osallisuutta saattohoidossa sekä päätöksenteossa olisi vahvistettava. Sukupuoli- sekä seksuaalivähemmistöihin kuuluvien potilaiden sekä heidän perheidensä tulisi voida tuntea olonsa riittävän turvalliseksi, jotta he voivat tuoda esiin toiveitaan ja tarpeitaan elämänsä loppuvaiheessa. Turvallisuuden sekä hyväksynnän tunteet ovat olennainen perusta sille, että vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ylipäätään tuovat sukupuolisen tai seksuaalisen suuntautumisensa sekä perhesuhteidensa todellisen tilanteen esiin.
Poikkeavatko sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjen tarpeet sitten heteroseksuaalien tarpeista? Tähän ei vaillinainen tutkimustieto tarjoa vastausta. Oma ajatukseni ja kokemukseni on että suuntautumisesta riippumatta kuolevalla on tarve kerrata elettyä elämää ja keskustella hyvin erilaisista asioista. Kuoleman lähestyessä enemmistö toivoo saavansa tukea sekä lähimmiltään että hoitavalta taholta tehdessään sitä omaa matkaansa. Ennen kaikkea kuoleva ihminen haluaa tulla hyväksytyksi omana itsenään. Toteutuuko tämä saattohoidossa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjen edustajien kohdalla on asia josta voidaan olla monta mieltä.
Anja
Lähde:
Harding R, Epiphaniou E & Chidgey-Clark J. 2012. Needs, Experiences, and Preferences of Sexual Minorities for End-of-Life Care and Palliative Care: A Systematic Review. Journal of palliative Medicine 15, 602-611.
Hei!
VastaaPoistaHaluaisin nostaa esille muutamia terminologisia valintojasi. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kirjoittaminen on haastavaa liikkuessa englannin ja suomen välillä, koska englannissa sana sex tarkoittaa sekä seksiä ja sukupuolta sekä toisaalta englannissa on sana gender, jolle ei ole vastinetta suomessa. Suomeksi puhutaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Seksuaalivähemmistöillä tarkoitetaan heitä, joiden seksuaalinen suuntaumus on jotain muuta kuin normatiivista heteroseksuaalisuutta. Sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan ihmisiä, jotka eivät ole ns. cis-sukupuolisia eli syntymässä määritettyyn mies- tai naissukupuoleen tyytyväisiä tai ovat syntyjään fysiologisesti "jotain muuta".
Näiden kahden sekoittuminen on suomenkielessä on hyvin ongelmallista. Meillä on tapana puhua siveyssyistä vaikka "sukupuolielämästä" kun tarkoitetaan seksuaalisuutta. Vaikka asia ei siis sukupuoleen millään tavalla liitykään. Asiateksteissä olisi hyvin tärkeää pystyä erottamaan milloin puhutaan seksistä ja seksuaalisuudesta, milloin sukupuolesta ja sukupuolisuudesta. Homot, lesbot, bi-ihmiset ja monet muut kuuluvat seksuaalivähemmistöihin, koska heidät vähemmistöasemaan asettaa valtavirrasta eroava seksuaalisuuden toteuttaminen. Trans-ihmiset ja intersukupuoliset kuuluvat sukupuolivähemmistöihin, koska he taas eroavat sukupuolensa perusteella.
Suomessa on ennen tavattu käyttää valitsemaasi termiä transseksuaali puhuttaessa transsukupuolisista eli sukupuolensa pysyvästi lääketieteellisin keinoin miehestä naiseksi tai naisesta mieheksi korjaavista. Tämä huonosti käännetty suomennos englannin transsexual-sanasta on nykyään vanhahtava ja monien vähemmistön edustajien mielestä loukkaava, koska se viittaa siihen, että transsukupuolisuudessa olisi jollain tavalla kysymys seksuaalisuudesta – mikä siis ei ole asian laita. Nyttemin myös ICD on ottanyt käyttöön sanan transsukupuolinen, koska se on tarkempi ja asiallisempi termi. Lisäksi trans-ihmisten joukkoon on luettavissa myös transgenderit sekä muunsukupuoliset (joiden sukupuolikokemus on usein mies-nainen -jaon välillä, ulkopuolella tai vaihteleva) ja transvestiitit (jotka eläytyvät ajoittain toisen sukupuolin rooliin pukeutumalla). Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat vielä intersukupuoliset, jotka ovat geneettisesti/hormonaalisesti/anatomisesti synnynnäisesti sukupuolidiktomian eli kahtiajaon ulkopuolella.
Oikean terminologian käyttäminen on monille vähemmistön edustajille tärkeää, koska vaikka transseksuaali tai neekeri olivat aikanaan tavallista kielenkäyttöä, koetaan nuo sanat nykyään loukkaaviksi ja syrjiviksi. Usein termivalinnat johtuvat tietämättömyydestä eivätkä pahantahtoisuudesta. Sen vuoksi halusin asiasta valistaa. Hyvää tietoa aiheesta löytyy esimerkiksi seuraavilta sivustoilta:
http://seta.fi
http://transtukipiste.fi
http://intersukupuolisuus.fi
Hei :)
PoistaSuuri kiitos siitä, että annoit palautetta virheellisestä termistöstä. Olen myös iloinen siitä että käytit aikaa selventääksesi tilannetta sekä virheellisten käsitteiden aiheuttamia tunteita.
Muokkasin tekstiäni antamasi palautteen perusteella tiettyjen käsitteiden osalta.
Tarkoitukseni ei ollut loukata sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöjen edustajia, mikäli tahtomattani näin kirjoituksellani tein, olen siitä aidosti pahoillani.
Anja