Räätälöityjen hautajaisten rajoituksista

Linkitin viime torstaina Facebook-sivulleni Hesarin jutun, jonka mukaan kuolemanpelko muuttaa hautausperinteitä. Ilokseni huomasin aiheen herättävän ajatuksia, joissa mietittiin mitkä muut tekijät vaikuttavat hautajaisten kokoon sekä sisältöön. Vainajan oma tahto, ikä sekä tietenkin taloudelliset tekijät vaikuttavat siihen millaiset hautajaisista tulee. Samoin pohdimme pitkien välimatkojen sekä kulttuurin merkitystä hautajaisten yhteydessä. Edelleen hautajaiset mielletään pitkälti kristilliseksi perinteeksi, mikä varmasti selittyy kulttuurillamme sekä Ev.Lut. kirkon valta-asemalla, vaikka siviili- tai muiden uskontokuntien normien mukaisten hautajaisten järjestäminen on monikulttuuristuvassa yhteiskunnassamme jo arkipäivää. Tähän liittyen heräsikin kysymys, mihin asti laki sallisi oman näköisten hautajaisten suunnittelun ja järjestämisen?

Tutkailin ensin hautaustoimilakia, jossa säädetään ”ihmisen ruumiin hautaamisesta ja tuhkaamisesta, tuhkan käsittelystä sekä hautausmaan ja yksityisen haudan perustamisesta, ylläpidosta, hoitamisesta ja lakkauttamisesta sekä krematorion perustamisesta.” Siellä todetaan että vainajan hautaus/tuhkaus on toteutettava ilman aiheetonta viivytystä. Ruumista sekä tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla sekä hänen katsomuksensa ja toivomustensa mukaisella tavalla. Lain 23 § käsittelee hautausjärjestelyjä, ottaen lähinnä kantaa siihen kuka järjestelyistä huolehtii ja missä riitatilanteita ratkotaan.

Hautaustoimilain lisäksi luin Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry:n julkaisua ”ErikoisTiimalasi”, jonka toin kotiin viimeisimmästä surukonferenssista. Erittäin informatiivinen lehti, joka osoittaa kuinka monessa asiassa hautaustoimisto on avuksi kuoleman kohdatessa, mikäli niin halutaan. Mutta vainajan tahdon sekä arvokkuuden lisäksi en löytänyt täältäkään rajoitteita, jotka liittyisivät hautajaisten suunnitteluun tai sisältöön.

Koska lainsäädäntö antaa (nähtävästi) hyvinkin vapaat kädet hautajaisten järjestelyyn, korostuukin niiden kulttuurisidonnaisuus, koska se määrittelee osaltaan sen, mikä on vainajan muistoa kunnioittava ja arvostava tapa. Moni varmasti miettii mikä on sopivaa ja osa saattaa tehdä kompromisseja omien toiveiden ja ”yleisesti hyväksyttyjen” ratkaisujen välillä. Ohjeita annetaan eri uskontokuntien sekä siviilihautajaisten järjestämiseen ja itse ainakin ottaisin yhteyttä hautaustoimistoon avoimissa kysymyksissä, koska heillä on paljon tietoa yllättävistäkin asioista, kuten surukonferenssi minulle tänä vuonna opetti.

Mikä sitten on hyvien tapojen mukaista? Se pitää jokaisen päättää omalla kohdallaan ja oman yhteisönsä kulttuurin asettamien normien sisällä. Katselin internetin ihmeellisestä maailmasta, miten ”muualla” ihmisiä on viimeiselle matkalleen saatettu ja täytyy myöntää, että aika monenlaisia tapoja on ollut, jopa konservatiivisina pidettyjen maiden / uskontokuntien sisällä. 4-vuotias Jack on eräs Star Wars-teemalla haudatuista, myös prinsessa-, samoin kuin Disney-teemat ovat mahdollisia. Puerto Ricossa (kuva saattaa järkyttää) vainaja oli läsnä hautajaisissaan moottoripyörän selässä istuen. Viime vuonna Suomessakin pohdittiin, onko moottoripyörä sovelias ajoneuvo hautajaisiin, kun Kouvolassa otettiin käyttöön maan ensimmäinen ruumismoottoripyörä. Hollannissa kuljetus voidaan toteuttaa myös polkupyörällä, mikäli näin toivotaan.

Pro-Seremoniat sivusto antaa tietoa uskontokuntiin sitoutumattomien perheiden juhliin, mukaan lukien hautajaiset. Hekin tuovat esiin sen pakollisen kaavan puuttumisen. En löytänyt kattavia kuvauksia Suomessa järjestetyistä siviilihautajaisista, mutta se ei yllättänyt minua juurikaan, ovathan hautajaiset usein hyvin intiimi tilaisuus, jota ei ole ollut kulttuurissamme tapana jakaa ulkopuolisille. Mahdollisuuksia järjestää yksilölliset, ”oman näköiset” hautajaiset on useita, kuten tämän nopean katsaukseni aikana huomasin. Tärkeää on miettiä millaiset juhlat itse toivoo (vai toivooko juhlia lainkaan) ja kirjata toiveet ylös jo elinaikanaan. Tähänkin hautaustoimistoilla on olemassa valmiita kaavakkeita, mutta toki tahtonsa voi ilmaista myös vapaamuotoisesti. Olennaista on, että kuoleman kohdatessa toiveet/hautajaissuunnitelmat löytyvät mahdollisimman pian ja helposti, muutenhan niitä ei voi toteuttaa.

Anja