Tohtoriopiskelija turneella…

Viime aikoina ajatuksissa on ollut aineiston keruu ja sen onnistuminen, mikä on näkynyt myös blogissa ja sen sisällössä. Nyt kun se homma on paketissa, on taas aika kurkata prosessia kokonaisuudessaan, missä mennään ja mitä on tulossa.

Lokakuun alussa alkoi opintojakso, jossa toimin koordinaattorina. Tämä, somesta pitämäni luento sekä samanaikaiset omat tieteelliset opinnot ovat pitäneet minut tiukasti liikkeellä. Reissuja Kuopioon on ollut vähintään kerran viikossa, useimpina jopa kaksi. Matkat taittuvat autolla, koska julkiset yhteydet Lappeenrannan sekä Kuopion välillä ovat mielestäni vähintäänkin ”kehittämisen tarpeessa” puhumattakaan kustannuksista, joihin pitäisi aina laskea aikatauluista johtuva pakollinen yöpyminen. Joten strategia on ollut aamuyöstä matkaan ja iltamyöhällä takaisin. On pakko myöntää, että se on käynyt voimille, etenkin kun tuntuu että olen aina liikkeellä pimeän aikaan. Seuraava matka Kuopioon alkaa huomenna n. 4:30 tosin tämä on toiseksi viimeinen, tälle vuodelle suunniteltu aikainen lähtö joten voiton puolella ollaan. Lisäksi juuri nyt näyttäisi siltä että sataneen lumen ansiosta ei ihan niin pimeää olisi, mistä olisin kyllä iloinen.

Kuopion lisäksi tohtoriopiskelija on turneella Turussa, jonne matkaan tulevana sunnuntaina. Maanantaista keskiviikkoon osallistun kansallisen tohtorikoulun järjestämälle opintojaksolle ”Nursing Science: Perspective of Ethics in Nursing Research”. Rehellisesti sanottuna odotan tältä opintojaksolta paljon, erityisesti ensimmäiseltä päivältä, jossa vierailevana luennoitsijana on Chris Gastmans, meritoitunut professori bioetiikan alalta Belgiasta. Josko pieni hippunen viisautta tarttuisi minuunkin hänen luennoillaan, en pistäisi hanttiin, en lainkaan. Torstain voin viettää kotona mutta jälleen perjantaina aamuyöstä käännän auton nokan kohti Kuopiota, joten perheen näkökulmasta loistan lähinnä poissaolollani tulevalla viikolla. Se etu tosin tässä reissaamisessa on ollut, että tutkintoon vaadittavat opintopisteet alkavat olla valmiina, kunhan saan aloitetut opintojaksot ja esseet vietyä loppuun. Ja se on jo paljon se.

Tällaisen löysin, oli tosin kiinni.

Eilen käväisin päiväreissulla Helsingissä, osallistuessani erään kollegan haastattelututkimukseen koskien tieteen tilaa ja sen tekemistä nykyaikana. Haastattelu oli erittäin antoisa ja miellyttävä kokemus! Joten mikäli joku teistä on saanut tiedotteen tutkimuksesta sähköpostiinne, älkää epäröikö osallistua, itselleni jäi ainoastaan positiivinen kuva yhteydenpidon sekä eilisen perusteella.

Haastattelun jälkeen osallistuin elämäni ensimmäiseen twiittimiittiin. Eli käytännössä tapasin päivällisen merkeissä neljä henkilöä, joihin olen viimeisen vuoden kuluessa tutustunut Twitterin välityksellä. Eihän se tohtoriopiskelijankaan elämä nyt pelkkää työtä voi olla vai mitä? Miitti oli aivan mahtava juttu, vaikka ennen tapaamista ajattelinkin että mitenhän se menee, ujostutti ja mietin että syntyyköhän sitten kuitenkaan mitään keskustelua, ainakaan pidempää kuin 140 merkkiä? Totuus on kuitenkin se, että mikäli en olisi osallistunut, olisin menettänyt enemmän kuin voittanut. Puhe lähti käyntiin välittömästi ja jotain kertonee myös se, että poistuin junasta Lappeenrannassa kirjaimellisesti kesken lauseen ja kiireellä. Seuraavaa twiittimiittiä odotellessa!

Se kärsivällisyyttäni koetteleva artikkeliprosessikin on edennyt jälleen yhden askeleen. Sain refereiltä palautteen ja mahdollisuuden muokata käsikirjoitustani sen mukaisesti. Tänään lähetin muokatun käsikirjoituksen uudelleenarvioitavaksi ja jos mahdollista tämähän on vielä jännittävämpi vaihe kuin edellinen. Artikkelin hyväksyntä julkaistavaksi on jälleen askeleen lähempänä, mutta edelleen niin kaukana. Katsotaan mitä tuleman pitää, tosin en osaa sanoa kauanko tässä vaiheessa kestää, mikä sitä kärsivällisyyttä luonnollisesti koettelee edelleenkin. Kuinkahan kärsivällinen minusta tuleekaan näiden opintovuosien jälkeen?

Rahoitusrintamalta ei kuulu mitään uutta. Edelleen odottelen seitsemän säätiön tai rahaston päätöksiä saapuvaksi viimeistään joulukuun aikana. Herlinin säätiön hakuaika päättyy tämän kuun lopussa, päätöksiä voi odottaa helmikuussa samaan aikaan Kulttuurirahaston päätösten kanssa. Iloinen yllätys oli se, että vastoin odotuksia yliopistolla on haettavissa tohtorikoulutettavan paikkoja, joihin luonnollisesti lähtee hakemus myös tästä osoitteesta. Verkkoja on heitettävä veteen joka puolelle, josko jostain tärppäisi, näyttöjä etenemisestä on kuitenkin ihan eri mittakaavassa kuin vielä vuosi sitten. Koska rahoituksen tilanne on tämä, olen palaamassa vanhaan toimeeni 15.12.2014 alkaen. Kuinka paljon tämä vaikuttaa tutkimusprosessin etenemiseen jää nähtäväksi, varmaa on kuitenkin se, ettei prosessi tähän pysähdy, vaikka se vähän hidastuisikin.

Näissä mietteissä mukavaa loppuviikkoa!
Anja