Rekisteröidyin Twitteriin lokakuussa, samaan aikaan kuin
aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Twitter oli minulle aiemmin täysin
tuntematon kanava, joten en suoranaisesti tiennyt mitä odottaa. Tuolloin tunsin
tasan yhden ihmisen, jolla oli tili Twitterissä, eikä hänkään aktiivisuudellaan
siellä loistanut.
Omakin rekisteröityminen meinasi tyssätä jo alkumetreille, kun
minua kehotettiin seuraamaan viittä henkilöä… Eikä mieleeni juolahtanut ensin kukaan
muu kuin Alexander Stubb! Nelisen
kuukautta myöhemmin seuraan jo 156 ihmistä, toisia ahkerammin kuin toisia.
Seuratut ovat ihmisiä ja yhteisöjä joiden twiitit liittyvät itseäni
kiinnostaviin teemoihin, ovat mielenkiintoisesti kirjoitettuja tai liittyvät
tutkimusaiheeseeni. Ok, myönnän että seassa on myös seurattavia, joiden *salaa*
toivoisin huomaavan tutkimukseni olemassaolon…
Alkuperäisen suunnitelmani mukaan olisin twiitannut vain ja
ainoastaan omaan tutkimukseeni liittyvistä asioista, minkä johdosta käytänkin
siellä tunnusta @Hyvapahakuolema, joka ei sinänsä houkuttele kaikkia
seuraajikseni, kuten Johanna palautteessaan mainitsikin aikanaan. Nopeasti opin
ettei ainoastaan omasta tutkimuksesta twiittaaminen ole tarkoituksenmukaista,
eikä edes mahdollista omalla kohdallani. Joten nykyisin twiittailen kaikesta
mahdollisesta muiden mukana, aina kuitenkin myös omasta prosessistani.
Tämän lyhyen ajan kokemukseni perusteella Twitterin paras
puoli on samalla minulle sen haastavin puoli, eli nopeus. Vaikka seuraan
suhteellisen pientä joukkoa Twitterissä, saan aivan uskomattoman paljon tietoa
(linkkien kautta) hyvin erilaisista asioista ja teemoista. On kirjoituskoulua,
ruokareseptejä ja päivän polttavia tapahtumia, politiikkaa ja huumoria. Se on
hienoa ja helpottaa elämää aika tavalla. Toisaalta myös keskustelu on Twitterissä
nopeaa ja usein minulta menee osa kommenteista ”ohi” tai huomaan ne vasta myöhemmin
saatuani tiedon kommentista sähköpostiin. Samoin koen edelleen haastavana asiani ytimen
tiivistämisen 140 merkkiin… mutta tämän harjoittelu on hyvästä
tutkimusprosessiani ajatellen.
Onko twitter sitten tiedotuskanavana onnistunut valinta?
Tähän osaan vastata paremmin tutkimusprosessin lopussa, tämän hetkisen
kokemukseni perusteella olen jopa sitä mieltä että se toimii omalla kohdallani
paremmin kuin Facebook vuoden vaihteen uudistusten jälkeen. Twitter vaatii enemmän
selkeätä läsnäoloa juuri mainitun nopeutensa johdosta, eikä saa unohtaa että
toimintaperiaate on erilainen kuin Facebookissa: tiedon nopea ja laaja
levittäminen linkkien avulla. Mutta kaiken kaikkiaan olen ollut tyytyväinen
päätökseeni tutustua Twitteriin, olen oppinut paljon ja tulen oppimaan vielä
enemmän. Ennen kaikkea pitäisi kai useammin pyytää seuraajiaan uudelleentwiittaamaan
blogin linkkejä yms. Eli seuraavia 1000
twiittiä odotellessa…
Huomenna auton nokka suuntaa jälleen Kuopioon englantia
oppimaan. En vain tiedä kuinka hyvin voin keskittyä siihen englantiin kun
samanaikaisesti tiedän tutkimuseettisen toimikunnan kokoontuvan ja jännitän sitä
oman tutkimussuunnitelmani kohtaloa. Pitäkää peukkuja puoltavan lausunnon
puolesta, siinä tapauksessa viikon päästä etsinkin jo vapaaehtoisia
esitestaajia laadulliselle lomakkeelleni… Jännittävää!
Anja
0 kommenttia:
Lähetä kommentti