Vuoden jännittävin kuukausi alkaa huomenna!

Neljän päivän etiikan opiskelu on takana ja edessä viikonloppu, jonka tärkeimmässä roolissa tulevat esiintymään kaksi tonttua ja 24 joulusukkaa jotka asetetaan tänään omille, keskeisille paikoilleen. Tätä päivää on odotettu jo pitkään sen avatessa oven joulun odotukselle. Sukkakalenterin eräs ehdoton etu on se, että koskaan ei tiedä mitä seuraava sukka sisältää, lapset ryntäävät ensimmäisenä aamuisin kalenterin luo kärttämään sen sisältöä. Muistan sen taianomaisen tunteen, jonka koin lapsena avatessani ensimmäistä luukkua, sitä jännitystä kun joulu on jo lähellä… mutta kuitenkin vielä niin kaukana!

Tänä vuonna joulukuu on itsellenikin jälleen täynnä jännitystä. Syksyllä jättämieni apurahahakemusten tuloksista suurin osa julkaistaan tulevan kuun aikana. Siinä sitä riittää jännittämistä, vaikka kuinka yrittää olla realisti, mutta minkäs teet, toivoohan sitä silti. Tuleva ohjausryhmän tapaaminen aiheuttaa myös osaltaan lievää kutinaa selkärangassa. Lähetin eilen tutkimussuunnitelman kokonaisuudessaan kaikille ohjausryhmäni jäsenille ja luonnollisesti nyt pohdin sitä, millaisia kommentteja siitä saan. Itse olen sitä mieltä että se alkaisi olla ”kasassa” lomakkeineen ja tiedotteineen, mutta kuka tietää mitä kaikkea en ole osannut ajatella tai miten eri näkökulmat muokkaavat omaa ymmärrystäni. Ja sitten on vielä se osajulkaisu, jonka laitan kommenttikierrokselle ensi viikolla, mielenkiinnolla odotan toisten kirjoittajien kommentteja. Kukas se joskus sanoikaan, etteivät työt tekemällä lopu? Jotta todistaisin tämän paikkaansa pitävyyden, käyn haastattelututkimukseni aineiston jälleen läpi pohtien näkökulmaa, josta voisin kirjoittaa abstraktin tarjottavaksi HTTS:n kesäkuussa järjestettävään konferenssiin.


Kaiken jännittämisen keskellä tapahtui eilen jotain erittäin riemastuttavaa. Olin jättänyt abstraktin ensi vuoden elokuussa järjestettävään ”8thICN ANP/APNN”-konferenssiin. Eilen sain tietää että abstrakteja jätettiin määräaikaan mennessä 630 kappaletta. Sitä ilahduttavampaa oli tieto siitä että minut on hyväksytty pitämään suullinen esitys tässä Helsingissä järjestettävässä konferenssissa. Olin niin riemuissani että taisin virnistellä ihan koko matkan ajellessani yksin Kuopiosta kohti kotia.

Mukavasti jännittävää joulukuun alkua!
Anja


2 kommenttia: Leave Your Comments

  1. Hienoa, että sait abstraktin läpi konferenssiin! Ilmeisesti niillä on vielä ollut varaa valita parhaat, kun noin monta ehdotusta oli tullut. Konferensseissa käyminen on aina hyödyllistä, joskin yllättävän työlästä valmisteluineen kaikkineen. Parhaiten niistä saa hyödyn irti, jos pystyy varaamaan vähintään päivän konferenssin jälkeen siihen, että käy läpi päivien antia; merkitsee ylös sieltä saadut lähdevinkit ja etsii ne käsiinsä ja vielä kirjoittaa parhaat jutut ylös ja pohtii niitä. Verkostoitumisessahan noissa kannattaa myös olla aktiivinen, ja jälkeenpäinkin etsiä, löytyvätkö kiinnostavien esitysten pitäjät somesta tai muuten.

    Toivotan antoisaa ohjausryhmän tapaamista ja hyvää onnea apurahojen kanssa!

    Johanna

    VastaaPoista
  2. Hei Johanna,
    Kiitos, olen itse edelleenkin yhtä hymyä. Minulla oli HTTS:n Oulun konferenssissa posterin kandityöni pohjalta, mutta jotenkin tämä tuntuu erilaiselta. Verkostoitumisen yms. suhteen olet täysin oikeassa. Olen tuossa miettinyt että tulisiko kaikkiin ylempiin korkeakoulututkintoihin sisällyttää "Some" opintojakso pakollisena. Sitä kuitenkin hyödynnetään aika tavalla ja tuntuu joskus vähän työläältä kun kaiken joutuu opettelemaan "yrityksen ja erehdyksen" tiellä, etenkin kun kovin montaa mokaa ei Some yhdelle käyttäjälle luetun mukaan edes salli :) On kursseja olemassa, mutta en tiedä ymmärtääkö niitä riittävän moni hyödyntää... itse en ainakaan ymmärtänyt.
    Anja

    VastaaPoista