DNR-päätös EI ole hoitosuunnitelma

Valvira on julkaissut toukokuun lopulla uuden ohjeen: ”Hoitosuunnitelmat ja DNR-päätös pitkäaikaishoidossa sekä ensihoito.” Valvira kuvaa eduskunnan oikeusasiamiehen tuoneen heidän tietoonsa hoitolaitoksissa ilmenneistä epäselvyyksistä hoitosuunnitelman ja DNR-päätösten välillä. Nämä epäselvyydet ovat johtaneet tämän uuden ohjeen laatimiseen. Joten kertaanpa täälläkin tätä asiaa.

Hoitosuunnitelman tarkoituksena on sekä koota, että tiivistää kroonisesti ja/tai monisairaan ihmisen hoitoa koskevat linjaukset. Linjausten lisäksi hoitosuunnitelmassa käsitellään sitä miten hoito järjestetään ja seurataan. Hoitosuunnitelman tekemisestä vastaa hoitava lääkäri, yleensä se terveyskeskuslääkäri. Hoitosuunnitelma on tehtävä potilaan kanssa, tai mikäli hän ei suunnitelman tekoon terveydentilansa johdosta kykene, siinä tapauksessa hänen omaisensa / läheisensä kanssa. Eli selkeästi ilmaistuna, hoitosuunnitelma ei ole asia, joka voidaan halutessa tehdä, vaan se on terveydenhuoltolain mukaan sairaanhoidon perusta, joten voisi odottaa että suunnitelma on tehty varsinkin laitoshoidossa oleville henkilöille. Heidän kohdallaanhan se on hyvän hoidon ehdoton edellytys.

Toinen asia, mikä olisi ”ihan kiva” näin sairaanhoitajan näkökulmasta on se, että tehty hoitosuunnitelma löytyisi tarvittaessa nopeasti, etenkin yllättävissä tilanteissa ja ainakin ns. hätätilanteissa, jossa on nopeasti tiedettävä mitä tehdään. Valviran ohje antaa ymmärtää että näin ei suinkaan ole, hoitosuunnitelmien puutteessa hoitohenkilöstö ei tiedä miten erilaisiin tilanteisiin tulisi suhtautua, mikä kuormittaa osaltaan myös ensihoitoa. Ensihoitajat ottavat vuorostaan yhteyttä päivystäviin ensihoitolääkäreihin tiedustellen hoito-ohjeita, koska laitosten henkilöstöllä ei ole tietoa potilaan hoitolinjauksista. Ensihoidosta vastaavat ylilääkärit painottavat, mielestäni aivan oikeutetusti, että hätätilanteiden asianmukaisten hoitamisen edellytyksenä on se, että laitoksissa hoidettavilla potilailla on ajantasaiset hoitosuunnitelmat.

Paljon on selityksiä sille, miksi näin ei ole, tietenkin. Palveluiden ulkoistaminen nousee keskusteluun myös tämän teeman osalta. Valvira kirjaa ohjeessaan hyvinkin selkeästi sen, että kunnat vastaavat myös niiden palveluiden valvonnasta, jotka se hankkii ulkoistamalla, ostopalveluina tai palveluseteleiden avulla. Eli huolimatta siitä, kuka palvelun tuottaa, kuntien tehtävä on huolehtia siitä, että palvelut ovat asianmukaisia, laadukkaita sekä eri säädösten mukaisia. Käytännössä kunnat ovat siis loppupeleissä vastuussa siitä, että hoitosuunnitelmat ovat tehtyinä.

Valviran ohjeen tärkein viesti mielestäni on se, että DNR-päätös EI ole hoitosuunnitelma.

DNR-päätös ei ole, eikä se saa olla, mitään muuta kuin päätös elvytyksestä pidättäytymiseen. Käytännön kokemuksesta tiedän ja Valvirakin nostaa esiin sen, että osa ihmisistä olettaa DNR-päätöksen olevan laajempikin kannanotto hoidon aktiivisuuteen. Näin ei todellisuudessa ole, vaan hoitosuunnitelma on tehtävä myös henkilöille, joille on tehty DNR-päätös. DNR-päätös ei myöskään saa vaikuttaa potilaan muuhun hoitoon, vaan sitä jatketaan edelleenkin aiemmin suunnitellulla tavalla.

Tämä on tärkeää, koska monilla on se väärä käsitys että DNR-päätöksen tekeminen tarkoittaisi automaattisesti aktiivisen hoitolinjauksen päättymistä, mikä siis ei pidä paikkaansa. Ymmärrän sen että terveydenhuollon ulkopuolisilla henkilöillä käsitys voi olla erheellinen. Terveydenhuollon henkilöstön kohdalla ymmärrykseni tämän asian suhteen onkin sitten jo huomattavasti rajallisempi.

Anja