Konferenssi järjestettiin ensimmäistä kertaa yliopistojen ulkopuolisessa tilassa, Tampere-talossa, joka tarjosi tilaisuudelle upeat puitteet. Huolimatta keskeisestä sijainnista parkkipaikkoja oli paljon tarjolla ja paikalle pääsi helposti myös julkisella liikenteellä tai vaikka kävellen rautatieasemalta. Ok, torstaina ilma ei todellakaan houkutellut ulkoiluun, mutta no… periaatteessa olisi ollut mahdollista, jos olisi halunnut. Itselle tuli mahdottoman nostalginen olo kävellessäni linja-autoasemalta kohti Tampere-taloa. Aloitin 1993 sairaanhoitaja-opinnot yliopiston vieressä silloin toimineessa Pirkanmaan terveydenhuolto-oppilaitoksessa joten mäki on tullut hyvin tutuksi. Tuntuu ihan hassulta että siitä on jo yli 20 vuotta aikaa ^^
Järjestelyt toimivat muutoinkin mielestäni varsin
mallikkaasti. Luonnollisesti ilman kömmähdyksiä ei selvitty tälläkään kertaa,
mutta ne korjattiin nopeasti ja lähes huomaamattomasti. Muutama negatiivinen seikka
minulle jäi kuitenkin voimakkaina mieleen. Eräs oli järjestäjien virhearvio
(joka se mielestäni oli) eräiden rinnakkaissessioiden suosion suhteen. Tietyt
sessiot pidettiin pienessä tilassa, jossa kuuntelijat joutuivat seisomaan.
Esitysten alettua paikalle tuotiin lisää tuoleja, mistä aiheutunut häiriö rehellisesti
sanottuna pilasivat osan esityksistä. Kuitenkin samanaikaisesti toisissa
sessioissa tilat olivat ”lähes tyhjät”.
Mietin myös edeltävästi sitä suulliselle esitykselle annettua aikarajaa:
10minuutin esitys + 5 minuutin keskustelu. Jälkeenpäin voin todeta että se
tuntui liian lyhyeltä, ei pelkästään oma esitykseni kohdalla vaan myös toisten
esityksiä kuunnellessa. Osa niistä oli niin mielenkiintoisia että aika tuntui
loppuvan kesken ja lähes kaikki kuuntelemani esitykset eivät pitäytyneet siinä
10 minuutissa, jolloin aikaa keskusteluun ei juurikaan jäänyt. Ymmärrän kyllä
että järjestäjät haluavat antaa mahdollisuuden monille esittää tuloksia, mutta
en tiedä kumpi on parempi, määrällisesti useampi esitys vai hivenen enemmän
aikaa keskustella tai perehtyä valittuihin esityksiin?
Posterit oli asetettu kätevästi ruokasaliin johtavalle
käytävälle, mikä oli sinänsä mahtava ratkaisu, koska niihin saattoi tutustua samalla
ruokapisteelle kulkiessaan. Muutos Oulun konferenssiin 2012 postereiden osalta
oli hand-outien vähyys sekä tutkijoiden vähäinen läsnäolo postereidensa vierellä.
Kuulin että heitä oli kehotettu olemaan paikalla lounaan aikaan, mutta
posterien luota tavoittamani tutkijat oli laskettavissa yhden käden sormilla,
kuten myös posterit, jotka tarjosivat mukaan otettavaa materiaalia. Ilman
hyvällä kameralla varustettua kännykkää ei postereista olisi jäänyt juuri
mitään ”käteen”. Sinänsä sääli, koska
postereissa oli varmasti paljon huomionarvoista tietoa.
Oli aivan mahtavaa tavata opiskelukavereita joista osaa en
ollut sitten valmistumiseni ”livenä” nähnyt. Monet naurut jaettiin ja
tuoreempiakin tuttavuuksia pääsin syventämään, ehkäpä konferenssi poikii jopa
uusia mahdollisuuksia, kuka tietää. Iltajuhla jäi osaltani valitettavasti
väliin, mutta kuulin seuraavana päivänä että tilaisuus oli ollut hieno.
Toisaalta.. mitä muuta voi odottaakaan jos juhlapaikkana toimii Tampereen
raatihuone.
Päivien päätteeksi Turun yliopisto toivotti meidät kaikki
tervetulleeksi XIV Kansalliseen konferenssiin 28.–29.2016 Turkuun. ”Hoitotiede- Vahva ja Vapaa” – aiheen alle
tulee mahtumaan paljon erilaisia esityksiä. Katsotaan onko itselläni
materiaalia sinne laittaa, aikaa onneksi vielä on ja muutama konferenssi ennen
sitä edessä.
Lopuksi vielä uutinen, josta jo aiemmin vihjailinkin. Suomen
Kuolemantutkimuksen seura ry on valinnut graduni, ”Kärsimyksen ja kuoleman
välissä. Sairaanhoitajien käsityksiä eutanasiasta”, vuoden 2013
opinnäytetyöksi. Perusteluissa minua ilahduttaa erityisesti seuraava kohta: ”Työ
osoittaa kokonaisuuden hallintaa ja kypsää otetta. Vaikea aihe ei muunlaista
lähestymistä ansaitsisikaan. Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seura ry.
suosittaakin Terkamo-Moision opinnäytettä perehdyttäväksi niille, jotka
haluavat osallistua eutanasiaa koskevaan keskusteluun.” Ilmoitus
palkintoon liittyen täydellisine perusteluineen on luettavissa täällä.
Ensi viikolla otan esiin mielestäni mielenkiintoisia
tuloksia konferenssiin liittyen.
Anja
Oho, multa oli jotenkin mennyt ohi tämä bloggaus. No, onneksi nyt huomasin! Kiva kuulla yleisraporttiakin konferenssista.
VastaaPoistaSe Turun konferenssi, missäs kuussa se on? Tekstistä on se jäänyt pois. Jaa, kuvasta se näkyykin, että syyskuussa. Hyvä, silloin ei toivottavasti mene päällekkäin Turussa 2016 pidettävien lapsuudentutkimuksen päivien kanssa (jotka ymmärtääkseni keväällä tai kesällä).
HTTS:n konferenssit on lähes aina syyskuun tienoilla. Tänä vuonna oli aikaistettu elokuussa Helsingissä pidettävän kansainvälisen hoitotieteellisen konferenssin johdosta. :)
VastaaPoistaOletko tulossa sinne?
Anja
En ole tulossa elokuun konferenssiin, mutta 2016 Turkuun kyllä ehdottomasti! :)
VastaaPoista