Huomenna kotiin!

Tänään paistaa aurinko, niin sisäisesti kuin myös ikkunan ulkopuolella! Tämän vaihdon viimeinen työpäivä on meneillään mutta omat ajatukset tekevät yhteenvetoa tästä jaksosta ja karkailevat vähän väliä huomiseen kotimatkaan. Ei sillä, että olisin ollut täällä onneton, päinvastoin, mutta maltan silti tuskin odottaa että pääsen kuuntelemaan poikain arkista nahinaa ja joulun jännityksestä automaattisesti seuraavaa koiskaamista (ok, parin päivän kuluttua se ei enää tunnu yhtä mielekkäältä, myönnän).


Arjen keskellä sitä välillä toivoo saavansa pari päivää rauhaa. Nyt olen saanut kolme viikkoa elää jälleen ”perheettömän” ihmisen elämää ja sen kaikista vapauksista sekä tehokkuudesta huolimatta on pakko myöntää, ettei se pidemmän päälle enää olisi se ”oma juttu.” Toki, kun toimistolle tulee ennen kahdeksaa aamuisin ja sieltä lähtee seitsemän ja kahdeksan välillä illalla, saa paljon aikaiseksi mutta ne illan ja yön tunnit ovatkin sitten ”aika hiljaisia…”

Siitä tehokkuudesta sitten: Ensimmäisen viikon intensiivikurssista kirjoittelinkin jo aiemmin, sen antia ja sisältöjä pohdin edelleenkin hiljaisina hetkinä eli edelleen voin vain suositella lämpimästi. Samoin voin tässä kohta ilokseni mainita että kaikki osajulkaisut ovat tällä hetkellä kierroksella. Ensimmäinenhän on tullut jo ulos, toinen hyväksytty, kolmas review-prosessissa ja sen viimeisen pystyin submittoimaan tällä viikolla. Kuten aina, on mahdollista että se tulee ensi viikolla jo bumeragina takaisin, mutta hei, ensimmäistä kertaa minulla ei ole enää yhtään osajulkaisua aktiivisen kirjoitusprosessin alla. JEE! Edellisen lisäksi kirjoitin täällä ollessani kahden muun kanssa kirjoittajan kanssa akateemisen puheen vuoron sosiaalisen mediaan liittyen. Saamani tiedon mukaan se on hyväksytty julkaistavaksi ja tulee ulos ensi vuoden puolella. (Ok, tälle vuodelle tulisi jo kiire.)

Osallistuin myös erääseen tämän yliopiston järjestämään tutkijaseminaariin, mikä oli sinänsä jälleen mielenkiintoinen kokemus. Yksi tutkija esittelee oman projektinsa tai käsikirjoitusluonnostelman tms. ja siitä keskustellaan sitten tunnin verran ryhmässä, jossa on mukana kokeneita professoreita, post-doc tutkijoita sekä tohtorikoulutettavia eri tieteenaloilta. Hassua kyllä, toimistolla muuten vallitsevasta hierarkiasta ja hmm jopa tietynlaisesta konservatiivisuudesta ei seminaarissa ollut tietoakaan vaan keskustelu käytiin hyvinkin tasa-arvoisessa sekä avoimessa ilmapiirissä. Minulta kysyttiin tahtoisinko esitellä jotain omasta tutkimuksestani maaliskuun tutkijaseminaarissa. Vastausta ei tarvinnut edes miettiä. Näin ollen saan seuraavan vaihdon aikana jo hieman esimakua siitä, mitä ”eräänä tiettynä päivänä” tuleman pitää.

Kuluneiden kahden toimistoviikon aikana olen tehnyt kirjallisuushakuja yhteenvedon teoreettista taustaa varten. Päätin että teen haut ns. puhtaalta pöydältä, jotta voin samalla myös varmistaa etten ”vahingossakaan” missaa mitään tärkeää artikkelia, joita en aiemmin ole osannut riittävästi arvostaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen tänä aikana käynyt läpi lähes 8500 otsikkoa sekä lukenut lukemattomia ja taas lukemattomia tiivistelmiä. Näiden perusteella olen tehnyt ratkaisuja, joiden oikeellisuutta pystyn arvioimaan tulevien viikkojen aikana kun näen valintoihin perustuvan kokonaiskuvan siitä teoreettisesta taustasta. Tänään suoritan vielä viimeisiä hakuja, mikä tarkoittaa sitä että olen todennäköisesti jälleen viimeinen joka sulkee oven perässään. Mutta tässä tehtävässä arvostan sitä rauhaa ja hiljaisuutta, etenkin otsikkoja läpikäydessäni.

Näissä tunnelmissa kuluu tämän vierailu viimeinen toimistopäivä Leuvenin yliopistolla. Huomisella kotimatkalla luen vielä viimeisiä opiskelijoiden palauttamista kirjallisista tehtävistä, jotta saan heidän arvosanansa julkistettua mahdollisimman pian ja pääsemme kaikki ansaitulle joulutauolle. Tauko ei kuitenkaan koske blogia, vaan kirjoittelen tänne yhtä säännöllisen epäsäännöllisesti kuin muinakin ajankohtina. Viikonlopun ajattelin kuitenkin rauhoittaa perheelle, joulusiivolle, lahjaostoksille ja ties mille mitä mieleen juolahtaa!

Anja